Helkan ja Heikin läksiäisjuhlat

Tiistaina 18.10. Dzikwan lapset ja henkilökunta kokoontuivat keskukselle jälleen kerran viettämään läksiäisjuhlia. Elokuun lopulla saapuneiden  vapaaehtoisten Helkan ja Heikin aika Zimbabwessa oli tullut päätökseen ja matka kohti Suomea alkamassa. Perinteiseen tapaan heille järjestettiin juhlat.

”Ensin kahvia!”,  ”Blessing, ennenkuin aloitamme työnteon, saisimmeko kahvia?”, näin kuuluivat yleisimmät vuorosanat Alicen  ja Anywayn näytelmässä, jonka he olivat valmistelleet tätä tilaisuutta varten. Ja ilmeisesti kahvin avustuksella Helka ja Heikki saivatkin todella paljon aikaan 2 kuukauden pestinsä aikana. He hoitivat kontissa tulleiden tavaroiden jaon ja pistivät toimintakeskuksen varastot tiptop-kuntoon.

Kuorojen esitysten, Lillyn, Kudzain ja Nomsan runojen sekä lukuisien kiitospuheiden jälkeen koitti lasten odottama herkkuhetki ja taisivat aikuisetkin nauttia pikkuruisten sipsipussien antimista. 

-Size doesn't matter if you just want to sing. 

-Virva

Unicef kylässä.

Lauantai aamupäivä toimintakeskuksella. Sisällä ja ulkona on tohinaa meneillään sillä kylään on tulossa Unicefin Zimbabwen edustaja Dr. Salama perheineen. Lapset valmistautuvat näyttämään parhaat taitonsa perinteisessä tanssissa, marimbansoitossa, kuorolaulussa ja runonlausunnassa.

Hieman ennen juhlien alkamisaikaa pihaan ajaa Unicefin kuorma-auto ja kuorma-auton lavalta löytyy monen monta laatikkoa. Kannamme laatikot katoksen alle, ja niistä paljastuu t-paitoja, leluja, urheilutarvikkeita ja pelejä.

Lasten esitykset hurmaavat yleisön jälleen kerran, erityisesti pienet eka- ja tokaluokkalaiset Lilly ja Kudzai, jotka yhteen ääneen lausuvat koskettavan runon, sekä edustavat mallikkaasti tanssilattialla sekä ryhmässä, että kahdestaan. Lapsille parasta antia taitaa olla kuitenkin uudet t-paidat ja lelut, jotka Unicef heille lahjoitti, niin paljon iloisia riemunkiljahduksia lahjojen jako kirvoittaa.

Unicef representative of Zimbabwe Dr. Salama visited Dzikwa Centre on Saturday with his family. Our children showed their best in traditional dance, marimba and singing. Small girls, Lilly and Kudzai charmed everyone with their poem and dances. Children themselves seemed to enjoy the t-shirts and toys, which Unicef donated to Dzikwa, the most.

-Virva

Winter things.

I arrived back to Harare in the middle of Zimbabwean winter without a ticket back to Finland. First few weeks for me were just getting back on the rhythm of the operational weekly meetings and my own project, but suddenly our hands were full of work. The container from Finland arrived faster than last time just in the middle of all hurries caused by the ending of school term 2. It was just pure balancing with organizing all the paper works and other things needed for the container and collecting the reports. Also power cuts caused us lots of grey hair, as internet was not working either and sending and receiving emails meant that we had to go to town to do that. It slows processes a lot.

On one certain Tuesday morning we headed to Manica Depot to get the container out only to hear that the machine which lifts the container is broken. It was fixed fast, and the container was in front of the Centre just past 1 in the afternoon. There were 60 children helping to unpack it as that container needed to be returned during the same day. So it was offloaded and packed into another container, which was donated to Dzikwa last year, in 2 hours! Very efficient work!

Term 3 started just this week, so the children had a month's holiday. Holiday is not just a holiday all the time as many of the children are having vacation lessons at their schools or they attend extra lessons organized by Dzikwa. The ICT-lessons were going on almost all the holiday month as well. Also the coming Dzikwa Annual Sports Day, which happened last Sunday 4.9., put the children to train during the holidays.

Just before the Sports Day, our Dzikwa crew here in Harare welcomed Seppo with his daughter Saara and grandchildren Aino-Leena and Maarja to Zimbabwe as well as Heikki and Helka, who came to Zimbabwe to volunteer for 2 months. 


-Virva

Musare zvakanaka! Good bye!

Lomareissun jälkeen oli mukava palata Dzikwaan.  Ruokasali oli taas täynnä innokkaita odottajia: Mitähän kivaa tänään tehdään? Reissusta meille jäivät mieleen erityisesti Afrikan kookkaat villieläimet, ja niinpä piirsimme niitä vahaliiduilla lasten kanssa. Värikkäät ja mielikuvitukselliset seeprat, leijonat ja kirahvit syntyivät paperille hiiskumattoman työrauhan vallitessa. Lapsia oli paikalla valtava määrä, eikä läheskään jokaiselle riittänyt puolikastakaan liiturasiaa. Ihastelimme jälleen sopuisaa tavaroiden jakamista.

Viimeinen päivä Dzikwassa alkoi vierailulla kummilasten koteihin Pettyn kanssa. Oli mukava nähdä lasten isovanhempia ja ympäristöä, jossa he kasvavat. Vierailuista jäi hyvä mieli. Palattuamme centeriin  pääsimme kunniavieraiksi perinteiseen Farewell -juhlaan.  Juhlan aluksi muistelimme kuluneita viikkoja heijastamalla seinälle lapsista ottamiamme kuvia. Sen jälkeen lapset lauloivat, lausuivat runoja, pitivät puheita  ja esittivät näytelmän.  Kitchen ladies ja heidän yllätysnumeronsa sai valtavat suosionosoitukset!  Vietimme vielä hetken yhdessä iloiten yhteisistä hetkistä ja kokemuksista.  Tuntuu haikealta lähteä, toivottavasti tapaamme vielä!

Tichaonana! See you!

Tunnelmat ovat vähän haikeat sekä aikuisilla että lapsilla. Tänään oli viimeiset matikkatuokiot, ja lapset saivat suomalaisten oppilaiden ja ystävien  lahjoittamat penaalit palkkioksi ahkerasta opiskelusta.  Jäähyväisiä helpotti tieto siitä, että ensi viikon reissaamisen jälkeen palaamme vielä muutamiksi päiviksi touhuamaan lasten kanssa taiteen ja ympäristöasioiden teemoilla.

Olimme Pettyn mukana kotikäynnillä selvittämässä, miksi perheen lapset eivät ole käyneet koulussa. Kotikäynnit vahvistivat ajatusta siitä, kuinka tärkeää työtä Dzikwa Trust tekee näiden lasten parissa.

Idyai zvakanaka! Have a nice meal!

Aika on kulunut todella nopeasti. On vaikea uskoa, että viimeinen kokonainen matematiikan opetusviikko on menossa. Kun saavumme, lapset ovat odottamassa portilla valmiina avaamaan sen. Seuraavat apulaiset kantavat kassimme sisään. Nostamme vihkot, kynät, nopat ja muut pelivälineet pöydälle, ja aloitamme. Lapset ovat oppineet tulemaan paikalle oikeaan aikaan. Meistä opettajista tuntuu mukavalta, kun olemme oppineet yhdistämään lasten nimet ja kasvot toisiinsa.

Toiminnallinen matematiikka ja tekemällä oppiminen on hauskaa. Monelle lapselle on ollut iso juttu saada heittää noppaa ja siirtää pelimerkkiä ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Yhden ryhmän kanssa kokeilimme vihkotehtäviä.  Kun opettaja piirsi  tehtävän loppuun hymynaaman, reaktiot olivat sellaiset, että meidän oli pakko keksiä kaikille ryhmille vihkotehtäviä. Kahdesta leimasimesta on ollut uskomaton ilo yllättävän isoillekin lapsille.

Olemme syöneet toimintakeskuksen ruokalassa zimbabwelaisen aterian: sadzaa (”maissipuuroa”) ja lihaa. Liha kastikkeineen oli erittäin maukasta. Kokemuksesta unohtumattoman teki se, että ruoka syötiin sormin. Tänään saimme kuulla mielenkiintoisen tiedon ruokailijoiden määrästä toimintakeskuksella: Teachmore-opettajien saapumisen jälkeen päivittäisten ruokailijoiden määrä on kasvanut neljänneksellä!  Ilmeisesti murunguilla on jonkinlainen julkisuusarvo.

Sunnuntaina pakkasimme auton takakontin täyteen kummilapsia ja ajelimme läheiseen Lion and Cheetah Parkiin katsomaan villieläimiä. Eläinten näkemisen lisäksi lapsille jäivät mieleen piknik-eväät ja pomppulinna. Dollarin hinnalla tuli varmasti pompittua koko rahan edestä!

Group Teachmore

Kune zuva! Aurinko paistaa!

Zimbabwen talvi on näyttänyt meille parhaat puolensa. Täällä melkein unohtaa, miltä pilvet näyttävät, kun niitä ei ole näkynyt ollenkaan. Keskipäivällä aurinko lämmittää mukavasti, mutta auringon laskettua ilma viilenee nopeasti.  Öisin villasukat, paksut viltit ja kuumavesipullot ovat todella tarpeen.

Viime viikolla aloitimme kouluvierailut Dzivaresekwan kouluissa. Olemme olleet hämmästyneitä siitä, kuinka suuria ne ovat. Vain muutaman kilometrin säteellä toisistaan on useita 1500 - 2000 oppilaan kouluja! Luokissa voi olla jopa yli 50 lasta, ja vaikka luokkahuoneita on valtava määrä, osa opetuksesta annetaan koulun pihamaalla. Opettajalle kannetaan pöytä ja tuoli puun alle varjoon, ja lapset kerääntyvät ympärille kuuntelemaan opetusta. Olemme ihastelleet luokkien rauhallista ja ilmapiiriä lasten kaunista käytöstä.

Iltapäivisin olemme pitäneet toimintakeskuksella "Extra lessons" aiheena matematiikan perustaidot: olemme harjoitelleet lukujen hajoittamista sekä yhteen- ja vähennyslaskua erilaisin välinein, pelien ja leikkien avulla. Hauskaa on ollut ja innokkaita oppilaita tulee joka päivä lisää.

Lauantaina ruokasalin ympäristössä riitti kuhinaa, kun teimme yhteisen taideteoksen Frottage -tekniikalla. Nyt Dzikvan metsän puut ilahduttavat kaikkia ruokasalin seinällä. Tänään taideteos sai kehuja ja kiitosta isoilta pojilta, jotka näkivät sen ensimmäistä kertaa.  Lopputulos on ilmeisen onnistunut, vaikka itse tekemisen aikana ruokasali muistutti ajoittain muurahaispesää.

Sunnuntaina vietimme ensimmäisen kokonaisen vapaapäivän, ja käytimme sen tutustumalla afrikkalaisiin villieläimiin Imire Safari Ranchilla. Kokemus oli huikea! Kameran muistikortille (ja itse kunkin mieleen) tallentui satoja toinen toistaan hienompia otoksia vaikuttavista eläimistä.

Viikkoon on mahtunut myös suomalainen juhannus: puusauna, kokko, grillausta. Eksotiikkaa toivat huojuvat palmut ja Etelän risti upealla tähtitaivaalla.

Teachmore-opet

Tiri muZimbabwe! Olemme Zimbabwessa!

Saavuimme keskiviikkona 15.6. Harareen lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Matka meni hyvin, ja saimme kaikki matkatavaratkin (11x20kg) onnellisesti perille.  Tullissa piti selitellä tavaran määrää, mutta selvisimme kertomalla  tavaroiden olevan lahjoituksia  eikä bisnestä varten maahan tuotuja.

Torstaina kävimme tutustumassa Zim-orvot ry:n Dzikwan  toimintakeskukseen.  Tapasimme osan henkilökunnasta ja suunnittelimme loppuviikon ohjelmaa sekä opetuksen aloittamista.  Lapsia vilisi kaikkialla, ja heidän hymyilevät kasvonsa ja iloiset tervehdyksensä ovat jo nyt sulattaneet sydämemme.

Perjantaina Assan esitteli meidät Dzivarazekvan poliisille ja kaupungin edustajalle sekä opetusviraston johtohenkilöille. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi. Samaa sydämellisyyttä saimme osaksemme lauantaina Dzikwa Centerin tervetuliaisjuhlassa, jossa Anyway toimi isäntänä. Kuulimme monta koskettavaa laulua ja näimme vauhikkaita ja elämäniloisia tanssiesityksiä. Meidätkin pyydettiin yllättäen estradille laulamaan. Sanat eivät riitä kertomaan tunnelmiamme ystävällisyyden ja avoimuuden keskellä.

Sunnuntaina kaivoimme matkatavaroistamme värit, paperit ja langat ensimmäisiä Art and Handicrafts -tuokioita varten. Menimme paikalle hyvissä ajoin valmistellaksemme opetusta. Pääsimme kuitenkin hädin tuskin portista sisään, kun lapset jo istuivat katoksen alla valmiina aloittamaan. Siitä se sitten lähti. Tiivis ja touhukas kolmituntinen, jonka aikana valmistui kymmeniä, ellei satoja ystävännauhoja ja lukuisia hienoja piirrustuksia.

Meitä ilahdutti lasten hyvä käytös ja yhteisöllisyys. Lapset kuuntelivat hiiskahtamatta, kun Kaisa antoi ohjeet ystävännauhan tekemiseen. Kaikki jaksoivat odottaa omaa vuoroaan, ja auttoivat toisiaan oma-aloitteisesti. Vaikka uuden asian oppiminen ei ollut kaikille helppoa, auttavia käsiä löytyi. Suuresta osalllistujamäärästä huolimatta työskentely sujui mallikkaasti ja valmista syntyi. Loppusiivoukseenkin tekijöitä löytyi, kun vähän patisteli.

Värikkäät piirrustukset kiinnitettiin ruokalan seinälle näyttelyksi. Ilo ja ylpeys omin käsin tehdyistä koruista ja kuvista loisti lasten olemuksesta. Tuli tunne,  että emme ole täällä turhaan.

Emmi, Kaisa, Katriina, Mari ja Saara

Last week's thoughts

Last weeks are always busy and full of things you have to do before you go and so it is now too. This time I will go back to Finland only for a short time and I will do Dzikwa work there as well, so it will be only a change of the physical working place. It means that I am trying to prepare every data I am going to need in Finland as ready as possible.

I have been updating children's infosheets with the Term I results. I have been going through different kind of documents, updating  them if needed and so on. Lots of office work, not so much time with the children. It has been ok as I know I can take that time back after spending the summer months in Finland. But nothing can still beat the feeling which you get when you see and hear our children to dance, sing and play. 

I have now spent total 3 months in Zimbabwe, helping Dzikwa with many kinds of things. Every skill you have is needed, sometimes you have to be the listening friend, sometimes working hands are the ones in need, sometimes you have to give your hair for the little girls to be braided. The more time you spend here, the easier it gets for you to solve problems and make things happen. You know where to call or go, to whom talk to. You make friends with more and more people. It is good to have a shamwari (=friend) in need.

I can also say that the more time you spend here in Zimbabwe, the more it starts to feel like home and finally you have the feeling that you do not even want to leave this place anymore. Africa bit me first time in early 90's, when I spent time in Tanzania and since then I have felt the drum beat of this continent inside me, calling me back. 

Since I already had this African drum beat inside me, it was easy for me to come to Zimbabwe.  I knew what to expect, even though you can not say every African country is similar, far from it. But with open mind you can get far. That works in life in general as well.  

-Virva