Aika on kulunut todella nopeasti. On vaikea uskoa, että viimeinen kokonainen matematiikan opetusviikko on menossa. Kun saavumme, lapset ovat odottamassa portilla valmiina avaamaan sen. Seuraavat apulaiset kantavat kassimme sisään. Nostamme vihkot, kynät, nopat ja muut pelivälineet pöydälle, ja aloitamme. Lapset ovat oppineet tulemaan paikalle oikeaan aikaan. Meistä opettajista tuntuu mukavalta, kun olemme oppineet yhdistämään lasten nimet ja kasvot toisiinsa.
Toiminnallinen matematiikka ja tekemällä oppiminen on hauskaa. Monelle lapselle on ollut iso juttu saada heittää noppaa ja siirtää pelimerkkiä ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Yhden ryhmän kanssa kokeilimme vihkotehtäviä. Kun opettaja piirsi tehtävän loppuun hymynaaman, reaktiot olivat sellaiset, että meidän oli pakko keksiä kaikille ryhmille vihkotehtäviä. Kahdesta leimasimesta on ollut uskomaton ilo yllättävän isoillekin lapsille.
Olemme syöneet toimintakeskuksen ruokalassa zimbabwelaisen aterian: sadzaa (”maissipuuroa”) ja lihaa. Liha kastikkeineen oli erittäin maukasta. Kokemuksesta unohtumattoman teki se, että ruoka syötiin sormin. Tänään saimme kuulla mielenkiintoisen tiedon ruokailijoiden määrästä toimintakeskuksella: Teachmore-opettajien saapumisen jälkeen päivittäisten ruokailijoiden määrä on kasvanut neljänneksellä! Ilmeisesti murunguilla on jonkinlainen julkisuusarvo.
Sunnuntaina pakkasimme auton takakontin täyteen kummilapsia ja ajelimme läheiseen Lion and Cheetah Parkiin katsomaan villieläimiä. Eläinten näkemisen lisäksi lapsille jäivät mieleen piknik-eväät ja pomppulinna. Dollarin hinnalla tuli varmasti pompittua koko rahan edestä!
Group Teachmore
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti