Musare zvakanaka! Good bye!

Lomareissun jälkeen oli mukava palata Dzikwaan.  Ruokasali oli taas täynnä innokkaita odottajia: Mitähän kivaa tänään tehdään? Reissusta meille jäivät mieleen erityisesti Afrikan kookkaat villieläimet, ja niinpä piirsimme niitä vahaliiduilla lasten kanssa. Värikkäät ja mielikuvitukselliset seeprat, leijonat ja kirahvit syntyivät paperille hiiskumattoman työrauhan vallitessa. Lapsia oli paikalla valtava määrä, eikä läheskään jokaiselle riittänyt puolikastakaan liiturasiaa. Ihastelimme jälleen sopuisaa tavaroiden jakamista.

Viimeinen päivä Dzikwassa alkoi vierailulla kummilasten koteihin Pettyn kanssa. Oli mukava nähdä lasten isovanhempia ja ympäristöä, jossa he kasvavat. Vierailuista jäi hyvä mieli. Palattuamme centeriin  pääsimme kunniavieraiksi perinteiseen Farewell -juhlaan.  Juhlan aluksi muistelimme kuluneita viikkoja heijastamalla seinälle lapsista ottamiamme kuvia. Sen jälkeen lapset lauloivat, lausuivat runoja, pitivät puheita  ja esittivät näytelmän.  Kitchen ladies ja heidän yllätysnumeronsa sai valtavat suosionosoitukset!  Vietimme vielä hetken yhdessä iloiten yhteisistä hetkistä ja kokemuksista.  Tuntuu haikealta lähteä, toivottavasti tapaamme vielä!

Tichaonana! See you!

Tunnelmat ovat vähän haikeat sekä aikuisilla että lapsilla. Tänään oli viimeiset matikkatuokiot, ja lapset saivat suomalaisten oppilaiden ja ystävien  lahjoittamat penaalit palkkioksi ahkerasta opiskelusta.  Jäähyväisiä helpotti tieto siitä, että ensi viikon reissaamisen jälkeen palaamme vielä muutamiksi päiviksi touhuamaan lasten kanssa taiteen ja ympäristöasioiden teemoilla.

Olimme Pettyn mukana kotikäynnillä selvittämässä, miksi perheen lapset eivät ole käyneet koulussa. Kotikäynnit vahvistivat ajatusta siitä, kuinka tärkeää työtä Dzikwa Trust tekee näiden lasten parissa.

Idyai zvakanaka! Have a nice meal!

Aika on kulunut todella nopeasti. On vaikea uskoa, että viimeinen kokonainen matematiikan opetusviikko on menossa. Kun saavumme, lapset ovat odottamassa portilla valmiina avaamaan sen. Seuraavat apulaiset kantavat kassimme sisään. Nostamme vihkot, kynät, nopat ja muut pelivälineet pöydälle, ja aloitamme. Lapset ovat oppineet tulemaan paikalle oikeaan aikaan. Meistä opettajista tuntuu mukavalta, kun olemme oppineet yhdistämään lasten nimet ja kasvot toisiinsa.

Toiminnallinen matematiikka ja tekemällä oppiminen on hauskaa. Monelle lapselle on ollut iso juttu saada heittää noppaa ja siirtää pelimerkkiä ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Yhden ryhmän kanssa kokeilimme vihkotehtäviä.  Kun opettaja piirsi  tehtävän loppuun hymynaaman, reaktiot olivat sellaiset, että meidän oli pakko keksiä kaikille ryhmille vihkotehtäviä. Kahdesta leimasimesta on ollut uskomaton ilo yllättävän isoillekin lapsille.

Olemme syöneet toimintakeskuksen ruokalassa zimbabwelaisen aterian: sadzaa (”maissipuuroa”) ja lihaa. Liha kastikkeineen oli erittäin maukasta. Kokemuksesta unohtumattoman teki se, että ruoka syötiin sormin. Tänään saimme kuulla mielenkiintoisen tiedon ruokailijoiden määrästä toimintakeskuksella: Teachmore-opettajien saapumisen jälkeen päivittäisten ruokailijoiden määrä on kasvanut neljänneksellä!  Ilmeisesti murunguilla on jonkinlainen julkisuusarvo.

Sunnuntaina pakkasimme auton takakontin täyteen kummilapsia ja ajelimme läheiseen Lion and Cheetah Parkiin katsomaan villieläimiä. Eläinten näkemisen lisäksi lapsille jäivät mieleen piknik-eväät ja pomppulinna. Dollarin hinnalla tuli varmasti pompittua koko rahan edestä!

Group Teachmore