Tiri muZimbabwe! Olemme Zimbabwessa!

Saavuimme keskiviikkona 15.6. Harareen lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Matka meni hyvin, ja saimme kaikki matkatavaratkin (11x20kg) onnellisesti perille.  Tullissa piti selitellä tavaran määrää, mutta selvisimme kertomalla  tavaroiden olevan lahjoituksia  eikä bisnestä varten maahan tuotuja.

Torstaina kävimme tutustumassa Zim-orvot ry:n Dzikwan  toimintakeskukseen.  Tapasimme osan henkilökunnasta ja suunnittelimme loppuviikon ohjelmaa sekä opetuksen aloittamista.  Lapsia vilisi kaikkialla, ja heidän hymyilevät kasvonsa ja iloiset tervehdyksensä ovat jo nyt sulattaneet sydämemme.

Perjantaina Assan esitteli meidät Dzivarazekvan poliisille ja kaupungin edustajalle sekä opetusviraston johtohenkilöille. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi. Samaa sydämellisyyttä saimme osaksemme lauantaina Dzikwa Centerin tervetuliaisjuhlassa, jossa Anyway toimi isäntänä. Kuulimme monta koskettavaa laulua ja näimme vauhikkaita ja elämäniloisia tanssiesityksiä. Meidätkin pyydettiin yllättäen estradille laulamaan. Sanat eivät riitä kertomaan tunnelmiamme ystävällisyyden ja avoimuuden keskellä.

Sunnuntaina kaivoimme matkatavaroistamme värit, paperit ja langat ensimmäisiä Art and Handicrafts -tuokioita varten. Menimme paikalle hyvissä ajoin valmistellaksemme opetusta. Pääsimme kuitenkin hädin tuskin portista sisään, kun lapset jo istuivat katoksen alla valmiina aloittamaan. Siitä se sitten lähti. Tiivis ja touhukas kolmituntinen, jonka aikana valmistui kymmeniä, ellei satoja ystävännauhoja ja lukuisia hienoja piirrustuksia.

Meitä ilahdutti lasten hyvä käytös ja yhteisöllisyys. Lapset kuuntelivat hiiskahtamatta, kun Kaisa antoi ohjeet ystävännauhan tekemiseen. Kaikki jaksoivat odottaa omaa vuoroaan, ja auttoivat toisiaan oma-aloitteisesti. Vaikka uuden asian oppiminen ei ollut kaikille helppoa, auttavia käsiä löytyi. Suuresta osalllistujamäärästä huolimatta työskentely sujui mallikkaasti ja valmista syntyi. Loppusiivoukseenkin tekijöitä löytyi, kun vähän patisteli.

Värikkäät piirrustukset kiinnitettiin ruokalan seinälle näyttelyksi. Ilo ja ylpeys omin käsin tehdyistä koruista ja kuvista loisti lasten olemuksesta. Tuli tunne,  että emme ole täällä turhaan.

Emmi, Kaisa, Katriina, Mari ja Saara